Kasvot jonossa

Kaikki on nykyään Facebookissa, sehän nyt on lähes itsestäänselvää. Jos ei ole, on auttamattoman pihalla kaikesta. Itse olen ollut jäsenenä noin neljä vuotta, ja alan olla jo korviani myöten täynnä koko facebookkia, facea, naamakirjaa, naamista... huoh! Mutta miksi sieltä o n kuitenkin niin vaikeaa lähteä pois? Voin rehellisesti tunnustaa olevani koukussa Facebookkiin. Sinne kun menee, aivot saavat nollauksen ja voi vaan möllöttää ja tuijotella tuttuja ja vähemmän tuttuja naamoja.

Toinen pointti siihen, miksi Facebookista lähteminen tuntuu itselleni vaikealta on se, että niin paljon minuakin koskevaa tietoa liikkuu siellä. Sirkusryhmäni keskustelut ovat pääsääntöisesti Facebookissa, kuten myös koulukavereideni opiskeluun liittyvät asiat.

Facebook vaikuttaa suhteellisen viattomalta ja turvalliselta paikalta myös lapsille, kunhan osaa laittaa asetuksensa siten, ettei kukaan ulkopuolinen näe omia tietoja. Tässä on tietysti omat riskinsä. Paljon on ollut keksustelua Facebookin vaaroista ja tietosuojaongelmista, enkä pidä näitä ollenkaan vähäpätöisinä. Olisi hyvä, että ikäraja facebookissa olisi 18.

Habbohabbo

Tutustuin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni Habbohotellin saloihin. Päällimmäisenä jäi mieleen vaivautunut ja ehkä vähän nolo olo. Ensin loin itselleni oman hahmon ja sitten kiertelin eri huoneissa. Jossain huoneessa kaikki pomppivat joillain imukupeilla pitkin poikin ja se oli hieman hämmentävää. Rohkaistun kuitenkin itsekin pomppimaan muiden mukana. Joku kysyi minulta haastanko riitaa, kun olin vahingossa tyrkännyt saman hahmon muutaman kerran sivuun. Typerä kommentti, jonka johdosta teki mieli vähän enemmänkin törkkiä mokomaa valittajaa.

Pompittuani kylliksi, ja saatuani muiden habbojen vihat niskaani, poistuin paikalta ja suuntasin uuteen huoneeseen. Siellä tapasin tyypin joka pyysi minulta resei(?). No joo, tuossa vaiheessa sain tarpeekseni ja kirjauduin ulos. Mielenkiintoinen kokemus, mutta eipä tee kauheasti mieli toistaa.

Kaikenmoista

Perustinpa tässä blogin. Hauskaa!